Viime viikolla tuskailin herkkuhimoani, ja kun sen sain vihdoin viikon päätteeksi selätettyä niin nurkan takana vaanikin jo seuraava haaste: treenimotivaation puute. Salilla olen käynyt suunnitelman mukaisesti ja tehnyt ohjelmat läpi mutta mitään iloa tai fiiliksiä en ole treenistä saanut - mitä ihmettä?! Ihan toista kuin viime keväänä... silloin oli treenatessa suorastaan euforinen ja energiaa pursuava olo mutta nyt on tekeminen tuntunut ihan ilottomalta ja vetelältä. Tätä ihmettelin koko viikon, kunnes vihdoin tänään treenaaminen taas maistui ja tuntui hyvältä - salilta tullessani jopa hymyilin itsekseni, se on yleensä hyvä merkki. :) En nyt keksi tälle muuta selitystä kuin että viikolla olin niin väsynyt että kuntoilu tuli vain hoidettua "velvollisuudesta", ilman että siitä oikeasti sai sen enempää iloa. Tänään sitten kahden hyvin nukutun yön jälkeen olikin jo ihan eri ääni kellossa. Hmm. Ihan ei tuokaan logiikka tunnu vedenpitävältä sillä olinhan välillä keväälläkin treenatessani tosi väsyksissä mutta jotenkin aina salilla käynti piristi. Ehkä tarvitsenkin jotain uutta boostia tähän touhuun, jospa olen vain tiedostamattani kyllästynyt treenirutiineihini? Täytyypä seurailla ja kuulostella tilannetta ja miettiä onko jossain vaiheessa taas tarpeen liittyä johonkin treeniryhmään tms. jotta into pysyy yllä - jos omatoimitsemppi meinaa lopahtaa niin sitten ehkä tarvitaan jotain ulkopuolista tsempparia puhaltamaan uutta intoa ja antamaan ajateltavaa. Ja tietysti potkimaan eteenpäin. ;) Tai sitten vain teen kärpäsestä härkäsen - ehkä tämä on ihan normaalia että välillä ei vain huvita... kuten sanottu, seurailen nyt tilannetta hetken aikaa ja kuulostelen miltä alkaa tuntua.
Eilen oli pitkästä aikaa rapukestien vuoro, edellisistä taisikin olla vaatimattomat "aika monta" vuotta. :D Hyviä rapusia oli, rallallaa vaan! :P
Ensi viikolla on taas edessä muutaman päivän reissu, tällä kertaa (oletettavasti) helteiseen Etelä-Ranskaan. Vielä viimeiset auringonsäteet talteen ennen syksyn pimeitä... :) Ja luulenpa, ettei kulinaristisia nautintoja tule tuoltakaan matkalta puuttumaan kun Ranskassa kerran ollaan - nähtäväksi jää, käykö samoin kuin Tallinnan turneen jälkeen ja miten kovasti joudun taistelemaan saadakseni itseni vieroitettua herkkujen houkutuksista... no, se on sen ajan murhe. :D Sillä välin sykettä alkaneeseen syyskuuhun itse kullekin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti